se kulkee kylväen,
suutelee sielunsa
siemeneen
pelotta peittelee
paljaan pellon,
silittää oraat,
suven sydämeen
niin kauniina se
kantaa haloa haaveiden,
katselee kaukaa
kuinka heilimöi hiljalleen
ja se sataa
kultaisen kyyneleen,
kun tuleentuu tunne,
täyttää tähkän jyvineen
kuin ohran keltainen kuu,
kuiskaillen vihneilleen -
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi



Kommentit
Sivut