siihen aamuun se saapui kun aurinko katsoi alempaa, kuin olisi ollut liian väsynyt päiväksi nousemaan ja kun ne aavaa puhkovat aallot kirjoivat sen kylkiin merten kohinaa, ja sen keulassa pisarapyörteet keinuttivat valkoisia vaahtohuntujaan silloin minun tuuleni taipui, kääntyi kohti, sitä rannatonta ulappaa, josta ne purjeet kaiketi olivat tulleetkin kertomaan ja kun se meni, ei se jättänyt jälkeensä vanaakaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut