Surussa XV - Ulkopuolisuuden tunne
Jo kirkkopihalla
autosta noustessa
pohdin kahdesti
jatkanko.
Näkösällä juhlavieraita
värikkäine vaatteineen
iloisna odottamassa
ruusuja käsissään
ojentaakseen ne
messun jälkeen
uuden sukupolven nuorelle.
Anteeksi.
Minä en vain vielä pysty
iloita toisten puolesta
siksi vetäydyn sivummalle
mustine vaatteineni
kirkon takaosaan.
Haavani on niin syvä
vereslihalla oleva eikä
arpeutumisesta ole tietoakaan.
Itku ei tälläkään kertaa
antanut sijaa millekään muulle
kun sinun nimesi äiti
kerrottiin
poisnukkuneiden joukossa.
Ainoa
mikä piti minut otteessaan
oli sinun valkoinen virsikirjasi.
19.7.2026
Jo kirkkopihalla
autosta noustessa
pohdin kahdesti
jatkanko.
Näkösällä juhlavieraita
värikkäine vaatteineen
iloisna odottamassa
ruusuja käsissään
ojentaakseen ne
messun jälkeen
uuden sukupolven nuorelle.
Anteeksi.
Minä en vain vielä pysty
iloita toisten puolesta
siksi vetäydyn sivummalle
mustine vaatteineni
kirkon takaosaan.
Haavani on niin syvä
vereslihalla oleva eikä
arpeutumisesta ole tietoakaan.
Itku ei tälläkään kertaa
antanut sijaa millekään muulle
kun sinun nimesi äiti
kerrottiin
poisnukkuneiden joukossa.
Ainoa
mikä piti minut otteessaan
oli sinun valkoinen virsikirjasi.
19.7.2026
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
