Surussa-runosarja IV - Kätten jäljet

Runoilija Onnen oksa

nainen
Julkaistu:
25
Liittynyt: 21.12.2004
Viimeksi paikalla: 20.7.2026 6:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:


Ihanaa, että tulit sivuilleni. Kaikki tuotokset mitä täällä julkaisen; runoja, kuvia ja maalauksia sekä niiden yhdistelmiä ovat minun tekemiä eikä niitä saa erottaa ilman lupaani, Toivon, että sitä kunnioitetaan. Runoja jaettaessa tulee se linkittää aina näille sivuille eikä sitä saa kopioida muualle ilman lupaani. Tervetuloa runoilumatkalleni, joka alkoi jo toistakymmentä vuotta sitten.
 
Kirjailen kirjaimia paperille
kuin silmukoita puikoille.
Alussa on vasta ajatus
valmiista, jostain uudesta
mieltä ja jalkoja
lämmittävästä.
 
Silmukka silmukalta
sana sanalta
riveille alkaa muodostua
piirtyä se koko ydin
 
- Kätten jäljet -
 
joita ei kukaan
voi sinulta pois ottaa
sitä koko sielua
intoa, jonka
vain Sinä 
sait aikaan.

12.7.2026
Selite: 
Äidin saatto oli ma 13.7.2026.
oletus

Kommentit

Käsityötä molemmat, kynällä tai puikoilla. Upea runo!
Välitön yhteys luomiseen.
Kiitos palautteestasi, arvostan sitä hyvin paljon <3. Runoa kirjoittaessani oivalsin juuri tuon yhtäläisyyden ja siitä ne sitten lähtivät toisiinsa kietoutumaan. Tätä runoa kirjoittaessani minulla oli jalassani villasukat, joiden neulomistaidon opin äidiltäni. Hänen kädentaitonsa vei lopulta Alzheimer. Siksi päätin jatkaa perinnettä ja ottaa kirjoneulesukkien neulomistaidon paremmin haltuun. Onneksi sen tein ennen äidin siirtymistä pilven reunalle.

Tulostin runon kartongille ja luin sen äidin saatossa hänelle ja jätin sen lopuksi arkkuun muistoksi tuhkausta varten.
Perinteen jatkaminen on hieno asia.

Minunkin äitini neuloi vuosikaudet villasukkia koko isolle suvulle, mutta minä en ikinä ollut innokas 
jatkamaan perinnettä. Onneksi siskoni on taitava siinä kädentaidossa ja jatkaa käsillä tekemisen taidetta.
Minulle runojen kirjoittaminen luonnistuu paremmi  ja teen ne aina ensin ihan kynällä ja paperille!
 

Käyttäjän kaikki runot