Punatulkkujen pulputus toisilleen
sateen jälkeinen raikas tuoksu
hennon tuulenvireen liikutellessa
isotähtiputken täydellisen
valkeita ja punertavia kukintoja.
Oravakin on ruoankeruutoimissaan
jykevän pihakuusemme oksilla.
Tämä sadepisaroiden täyttämä
vieno rummutus ja hiljainen tienoo
ovat kuin elämän eliksiiriä
jonka voimasta haluaa
kadottamansa virran
nopeasti takaisin.
Ja juuri samaan aikaan
kuin tilauksesta
punatulkkuperhe
lennähtää ruokailemaan
kärhökaarien äärelle
kuin tarjottimella tarjotakseen
lisää woimaannuttavaa katsomista,
muistettavaa ja valokuvattavaa.
Vuosien ajan on joutunut
kynttilää polttamaan
molemmista päistä
muiden tarpeiden asettuessa
omien edelle.
Vihdoinkin
alkaa näkyä pienesti valoa ja
voin alkaa sammutustöihin
suuntaamalla katsetta
uutta alkua kohti.
28.7.2026
(Jälleen tuli herättyä jo ennen viittä)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
lempeästi kerrottua
koskettava on loppu