![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Saattaisin olla monikiertäväinen tuhatkevyt inahtelija,
minätietäväinen kasukkamönkijä,
mahan alus täynnä purjelautoja,
taivas virnii ja riepottaa kalaolentoja ja rapuoletettuja.
Villi kesä leikkaa viikset kasvoiltaan,
harmaa sanoo "viipoti vops"",
sillälailla - tiedätte - että oudoksi kokisit ihosi
ja salaisen häpysi untuvan.
Vasten maakotkan isoisää anna pursua itseni,
leikkikaveriksi kelpuutan haaveideni maitojunan.
Puren siitä irti savupiipun ja muista kaikki isäni minulle ostamat
lakritsipiiput. Kesäjäätelö odottaa vuoroaan, mutta minä paiskaan
pakarani mansikkajollan takatuhdolle
ja virvelöin päivän minulle kuiskaamaa tiikerihaukea.
Jatku, jatkun,
venyn, huikenoin, viuhkuroin,
kompuroin, suihkeroin
ja takkuilen taas - pavunvarret ovat löysästi kiinni pilvissä ja minulla
on nyt edessä vain kimppu vihreää kiipeämisvartta.
Teen niistä nyörin maapallon navan ympärille ja otan sen hännästä kiinni.
Pari askelta susiluolasta kahden karhun moukaririnkiin:
"Sinks ja sanks" - Otavan kauha on saanut pidemmän varren
ja me kieputaan sen heittämissä löylyissä.
Linnunrata on niin pieni minulle.
Onneksi minulla on uusi ystävä, violettiraitainen tiikerihauki,
ja kaksi pikimustaa oravaa, haamuksi muuttunut telkkä,
vain kaurapuuroa syövä koskikarapelikaani.
Myyn jäsenyyteni Markku-liitosta Markulle ja ostan sen takaisin,
kun sodan tuulet ovat laantuneet ja onnen futuurit ostavat nakkimukeja,
että sirkushuvit eivät kellahtaisi kumolleen.
Söörmarkku en ole vielä, mutta sanojen harajalkainen muuli voisin olla yhden päivän.
En kerro virka-asustani, joila on hieman tekemistä raappahousujen kanssa.
Vedenpitävästi uskottava en ole syysolutjuhlille, mutta käyn ahomansikan purijasta.
On huomen, on ilta, on yö,
on vain ja on on on.
No on - eikö olekin?
Muistan sen, kun ei ollut ja aavistan kun ei enää ole.
Oletko kanssani, tämän hetken, ystäväni?
Paulataan pensaskerttujen naurusta päivä paikalleen,
ryhdytään keinumaan rantasipiksi kiven niskalle ja runoillaan
aika suutarin lestiksi, kaikkien kantapäiden sopiviksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
