Ilma pakenee viereltäni,
katson varoen, hiipien
en usko sitä...
He puhuvat
He kertovat
kysyn - en kysy...
Viiltävä tunne kipuaa ihoni alle
- värähdän -
Tunkeutuu syvemmäksi...yhä; löytää kohteensa
Repii riekaleiksi kaiken
uskon, muistot, toivon, elämän
He puhuvat
He kertovat
Totuusko tuolla pilkahti?
vaiko haave...erehdys, toivon kipinä
Tuo hetki... nyt jo poissa
Raskas on lyönti sydämeni..
- kiveä? Ei edes sitä...
Olen ilmaa, usvaa, heijastuksia
Tässä hetkessä...
minua ei ole.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on tosi kaunis runo, tykkään hirmuisesti. Ja tuosta runosta mitä kävit kommentoimassa on tekeillä biisi, kunhan saadaan vaan kaikki pienet osaset kokoon ja ehkä joku jopa se esittämään... Muutenkin kirjoitan paljon lyriikoita, mutta niitä en julkaise sillä haluan pysyä anonyymina ja tehdä vain taustatyötä muille. Saan siitä oman palkkioni kun ihmiset pitävät runoistani. Mutta tosiaan, tää runo on hienosti kirjoitettu ja se riipaisee jostain syvältä. Harvat runot todella koskettaa mua, mutta tää teki niin. Tää on kaunis. Lisäsin suosikkeihini, sinne ei moni runo ole päätynyt. :)
Hyvin kerrottu. Tulee sellainen ihan omanlaisensa olo. Loppu veti sanattomaksi.
Toisten kertomiset on aina syytä tarkistaa, ennen kuin uskoo. Runo tempaa mukaansa miettimään...
t. Anmaken
Tää on tosi kaunis runo, tykkään hirmuisesti. Ja tuosta runosta mitä kävit kommentoimassa on tekeillä biisi, kunhan saadaan vaan kaikki pienet osaset kokoon ja ehkä joku jopa se esittämään... Muutenkin kirjoitan paljon lyriikoita, mutta niitä en julkaise sillä haluan pysyä anonyymina ja tehdä vain taustatyötä muille. Saan siitä oman palkkioni kun ihmiset pitävät runoistani. Mutta tosiaan, tää runo on hienosti kirjoitettu ja se riipaisee jostain syvältä. Harvat runot todella koskettaa mua, mutta tää teki niin. Tää on kaunis. Lisäsin suosikkeihini, sinne ei moni runo ole päätynyt. :)
Hyvin kerrottu. Tulee sellainen ihan omanlaisensa olo. Loppu veti sanattomaksi.
Toisten kertomiset on aina syytä tarkistaa, ennen kuin uskoo. Runo tempaa mukaansa miettimään...
t. Anmaken