Utuinen ilma
Hiljainen ääni kaikuu joka suunnasta,
Suhinaa, helinää, sadetta.
Viileä pisara kierähtää nenääni pitkin
tipahtaa hiekalle muiden pisaroiden joukkoon.
Yksi monesta, silti erilainen
Oman matkansa kulkenut.
Istun yhä paikallani, huokaan syvään.
Lapanen kädessäni kylmenee
nenäni vuotaa, villasukkani on märkä.
Avaan silmäni…
Sade ropisee hupulleni
pisarat takillani valuvat alas
katoavat saappaaseeni.
Hiekkalaatikko edessäni on muuttunut.
Kymmeniä ja taas kymmeniä vesihelmiä maassa.
Kuralätäkkö…
”Leikitäänkö?”
Toisella punainen sateenvarjo, toisella keltainen sadetakki
Toinen toista pienempi.
Hytisen kylmästä ottaessani lapion käteeni
kaivaessani kuoppaa.
Tuijotat hiekkalaatikon reunalla, pää kallellaan.
”Ei, ei se ole Kukkula, se on Laiva..” , sanon osoittaen huippua
Pieni pää yhä kallellaan, ehkä nyt hieman enemmän.
”..ja tuo tuossa on merirosvo”
Kellahdat kumoon, kyljellesi hiekkalaatikon lampeen
Aika mennä kotiin,
nalleni ei sovellu veden äärelle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi