Katukahvilan hämärä nurkkaus

Runoilija golightly

nainen
Julkaistu:
11
Liittynyt: 27.6.2008

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Stella oli juuri tilannut Garménsin kahvilassa mustikkateen ja vienyt sen pöytäänsä, kuitenkin palaten tiskille.

-Anteeksi, mutta olisiko teillä päivän lehteä, hän kysäisi kassalla olleelta tarjoilijalta.
-Tottahan toki, kas tässä, tämä vastasi ojentaen lehden Stellalle.

Hän oli valinnut pöydäkseen kahvilan nurkassa sijaitsevan kahden hengen pöydän, josta pystyi oikein hyvin tiirailemaan
muita asiakkaita. Selatessaan lehteä tuli pöydän luo tummaan, erittäin siistiin, pukuun pukeutunut mies. Toisessa kädessään
hänellä oli ruskea nahkasalkku, ja toisessa kuumuutta höyryävä kahvi. Mustana, jos tarkkoja ollaan.

-Saanko istua tähän, mies aloitti, muualla on aivan täyttä.
-Kyllähän se käy, istu vain, Stella vastasi hymyillen tuolle tuntemattomalle, joskin oikein kohteliaalle miehelle.

Mies kaivoi salkustaan pienen pinon valkoisia papereita Stellan yrittäessä lehden takaa seurata tämän touhuja.

-Katso vain rohkeasti, mies sanoi huvittuneena. -Eivät nämä mitään salaisia papereita ole, jos ne sellaisia olisivat,
niin en kai minä niitä täällä esittelisi kaikelle kansalle.
-Niinpä kai, Stella naurahti noloissaan. -No mitäs papereita ne ovat, jos saan kysyä? En minä usein vieraiden kanssa
näin ala juttelemaan, mutta kun nyt on hyvä mahdollisuus siihen ja kiintoisa aihekin, niin miksipä en kysyisi.
-Työpapereitahan nämä, ei mitään sen kummempaa.
-Saanko katsoa? Stella sanoi ojentaen kättään kohti papereita. -Jääkiekkoa? Taidat työskennellä jääkiekon parissa,
jos en aivan väärin päättele. Pelaajatietoja, valmentajia, sponsoreita...

Mies keskeytti Stellan kertoen, että hän on Giant Pucksien joukkueenjohtaja.

-Aivan todellako? Sepä on jännittävää, en olekaan ennen jutellut joukkueenjohtajan kanssa. Mahtaa olla hauskaa työtä,
mutta varmasti myös hyvin stressaavaa. Olen nähnyt joitain otteluita televisiosta, ja joukkueiden pomot suorastaan repivät
hiuksia päistään jos omilla menee tippaakaan huonosti. En kyllä ymmärrä jääkiekosta kauheasti...
-No, sellaistahan se tuppaa joskus olemaan, mies vastasi hieman pyörällä päästään Stellan selostuksesta. -Haluaisitko tulla
joskus katsomaan jotain ottelua, voin antaa sinulle ilmaisen lipun, sano vain milloin sopii.
-Se olisikin... erilaista! Uutta ja jotain, mitä en ole aiemmin tehnyt.

-Voi, onko kello jo noin paljon, mies sanoi kelloaan katsoessaan. -Nyt on jo kiire, harmi että emme ehdi keskustella
tämän kauempaa, neiti...
-Stella Sivél.
-Neiti Sivél.

Hän nosti paperinsa salkkuun siistiksi pinoksi, ja sulki laukun lukiten sen. Samassa hän kaivoi taskustaan käyntikorttinsa,
sekä kynän jolla kirjoitti kortin taakse jotakin.

-Nyt on mentävä, hei!

Miehen kääntäessä selkänsä Stellaa kohden, tämä katsahti korttia tarkemmin. Numero. Nimi: ''Michelangelo Vladinovitsz''. Kortin
toiselle puolelle oli kirjoitettu erittäin siistillä käsialalla;

''Soitathan''.

Selite: 
alkupalaa, jatkoa tulossa (ehkä?)
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot