hetken kuulen kuluvan,
valuvan juoksuhiekkaan, sateen mukana viemäreihin
askel askeleelta vauhti kiihtyy;
katu pimenee, valot sammuvat
tuuli ulvahtaa tuskaansa
yö laskeutuu illan purppurataivaan ylle,
peittelee sen ajan kanssa ikuisesti, omakseen
>
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jostakin syystä tunnelma on jopa ahdistava, kuin kauhurainasta. Jokin odottaa hetkeä tapahtuakseen.
Ja sitten toisella lukukerralla kaikki kääntyy päälaelleen..
Erittäin mielenkiintoinen runo. Livahtaa kyllä suosikkeihin.
Aivan upea. Jännittävä fiilis alusta loppuun. Tykkään.
Tässä on hieno fiilis, joka säilyy koko runon ajan :)