Me istuimme keskellä syksyä.
Minä puhalsin savurenkaan.
Sinä hajotit sen kädenhuitaisulla,
yhdellä pienellä liikkeellä.
"Liian hauras" sinä sanoit.
Liian hauras.
Ja hauras olinkin.
Liian helposti hajosin.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| peura | Nimetön | 23.8.2013 | 2 | Runo |
| peura | tyhjää | 29.8.2010 | 1 | Runo |
| peura | uskoton | 29.8.2010 | 1 | Runo |
| peura | Yhden rakkauden tarina | 29.10.2009 | 2 | Runo |
| peura | savurenkaita | 29.10.2009 | 5 | Runo |
| peura | ? | 30.7.2009 | 0 | Runo |
| peura | Karoliina | 30.7.2009 | 0 | Runo |
| peura | Miten meidän nyt käy? | 7.7.2009 | 0 | Runo |
| peura | Huhtikuun tyttö | 28.6.2009 | 4 | Runo |
| peura | Tahdon, tahdoin | 15.3.2009 | 4 | Runo |
Kommentit
Hyvin pieni hetki ~hauras runossasi. Ja silti niin vahvasti vaikuttava. Koskettava.
Surullisen herkkä runo. Samaistun vahvasti.
tässä ovat kaikki sanat oikeilla paikoillaan. kaunis.
kaunis, haikea, runoelma.
Surullinen, mutta hieno runo.