Nimetön

Runoilija Jani Markus

mies
Julkaistu:
12
Liittynyt: 14.9.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Se ilta oli viimeinen, muistan

kun sanoit ettei sinulle ole paikkaa, sydämeni oli avoin.
Ja vaikka yritit niin että teki kipeää, jaksoit tuskin hymyillä.

Silti pienen hetken se varjosti kasvojasi, kadotakseen
kuin varisparvi auringon purppuraiseen akvarelliin.

Ymmärsit ettei puhallus paranna haavaa, ei nauru, ei rakkaus;
ei miehet kuninkaan eikä hevoset kuninkaan.

Ja jossain kaukana, seitsemän meren takana

suolainen tuuli sipaisi suortuvaasi, saatoin melkein tuntea,
ja pisarat ihollasi, mustelmasi.

Ja kuinka haamut sekoittuivat hitaasti aamuun,
niiden kirkunan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Herkkä ja samalla koskettavan kaunis.. Hyvää Syntymäpäivää

 

Käyttäjän kaikki runot