Ajatuksesi herätti minut ajoissa.
Ehkä vain minuutti, mutta sitäkään en olisi halunnut hukata
nyt kun olet siinä.
Niin erilaista herätä sinuun kuin kelloradioon,
ruodonkarheaan, hymysuiseen huomeneen.
Kun uni vielä silkinohuena tuoksuu ihollasi ja tuntosarvesi
kutittavat korvaa, en osaa kiirehtiä.
Mistä sinä tulet? Onko teitä lisää?
Sataako sinun planeetallasi niin kuin ikkunaan illalla, hiljaa?
Sellaisia nämä minun päiväni nyt ovat, Sunnuntaita.
Ja minun täytyy tunnustaa: valvoin sinua pitempään kun
kirjoitin ylös kaiken sen mitä sinussa rakastan ja
mihin seuraavaksi rakastuisin.
Nukahdin vasta kun paperi loppui.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
