Nimetön

Eilen etanat ennustivat sadetta,
ensimmäistä, toista, kolmatta pisaraa

taivaan kääntävän kylkeään,
salaman kouraisevan pilvet riekaleiksi

juoksuaskeleita ja naurua,
punaa poskilla, kastehelminauhaa kaulalla

jalkapohjia kutittavaa kosteaa heinää,
suudelmaa, ensimmäistä ja toista.

Kolmannen jälkeen sulit sateeseen
kuin muuta ei olisi ollutkaan.

Halusin pitää sinusta jonkin muiston, tuoksun
joka kertoisi sinut maisemaan

mutta missä askeltemme kaiut,
missä heinä joka sai sinut nauramaan

missä

jos muistan vain hiljaisuuden, sanojen
jotka jäivät väliltämme.