Lumikki istuu ikkunalaudalla, pää painuksissa.
Se ymmärtää että minuun sattuu, vaikka olen hiljaa.
Kuvittelen hänet puutarhaan, kuvittelen myös kukat,
kuvittelen kolme pientä porsasta ja pahan suden;
hän katsoo olkansa yli minuun ja hymyilee
hän nostaa helmaansa
Kuu loistaa hänen lävitseen ja valo
on haurasta.
Meillä on nämä yöt jolloin todella tuntuu,
vaikka toisinaan torakoiden äänekäs rakastelu
pitää minut hereillä.
Huomenna kokeilemme jotain uutta.
Olen niin sairas, että pidän peräruisketta eroottisena kokemuksena.
Lumikki riisuu pikkuhousunsa ja tulee viereeni.
Ehkä tämän kerran, se sanoo.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tääkin kolahti täysillä.
Herkin ja kaunein kohta on
"Kuu loistaa hänen lävitseen ja valo on haurasta"
Sekoitat mielestäni uskomattoman sulavasti ja upeasti ronskin näkymättömän kivun, romantiikan, toiveet ja ymmärryksen vuorovaikutusta kohtaan.