Yön lämmin hiekka jäisen taivaan alla, varpaitani vasten, verhoutuen iltojen ikävään
Viilennyt ilma kasvoihin, kuin rauta rautaa vasten
Kavioiden vaimea kaiku vasten hiljaisuutta, enkä tunne sinua enää, silti sinussa roikun kuin syksyn viimeinen lehti oksassansa
Kun kylmä tuuli repii irti, putoaisin helpottuneena vapauteen
Kaikki nämä retket kuljit vierelläni, tuntien kaiken väkevänä
Sinuun olisinko turvani tehnyt, kaikki ajat, ikuisesti?
Ja ratsastan kunnes en muista matkani päätä, sinut minä silti muistan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihastuin tähän.