odottaessa tapahtunutta, joskus, jossain

Runoilija aquarius

nainen
Julkaistu:
710
Liittynyt: 24.9.2012
Viimeksi paikalla: 21.6.2025 4:04

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Kiitos KAIKISTA KOMMENTEISTA sivustolla,
niitä kommentoin ajanpuutteen vuoksi tosi harvoin
mutta - arvostan sitäkin enemmän.


Kuukauden runoilija kesäkuu 2017 ja  2024

Elokuussa -17 ilmestynyt
runokirjani
orvokkini, tummasilmä
sai jatkoa maaliskuussa -18
enkelini, kultasiipi
kirjalla.
tähdet taskuissa
julkaistiin toukokuussa -19

Kaikkien kirjojen kustantaja on
Mediapinta Oy. Antakaa kirjastoonne vinkki niin tilaavat!

Muuten kirjat ovat myynnissä Prisman verkkokaupassa
ja kirjaverkkokaupoissa, Adlibriksellä jne. Ja joissain kirjastoissa
on jo.

 
 
tapasin hänet
linja-autoaseman odotushallissa

epämukavat puupenkit, kellervät seinät
ilmassa pestyn betonilattian pistävä lemu
vielä tyhjentämättömissä roskiksissa 
nakkipiirakoiden sinappiset paperit
kuin vauvan vaipat
neonin sinervän valon heijastuessa kaari-ikkunoista
ja ohikävelijöiden askeleitten kaikuessa kumeasti

hän istui siinä pienenä, hyvin pienen oloisesti
kysyi minne olen matkalla, mitä odotan
kerroin yliolkaisesti
en niin osannut vieraalle puhua


hän kohotti katseensa ja kertoi menevänsä
ainoan lapsensa hautajaisiin -
suru pusertui kyyneleiksi -
suru myös selitti olemuksen
alistuneen nöyryyden,
kuin orjajonossa 
raipaniskuja juuri saaneen ihmispolon
elämän arkuuden

kerroin osanottoni 
ja hän kaivoi käsilaukustaan valokuvan
jotenkin hellin käsin
otin sen, yhtä paljon kuvaa rakastaen
katsoin nuorta miestä, tai hänen muistoaan
näin silmien suoran katseen kuvaajan kameraan
luottamuksen kuvan ottajaan
ja veitikkamaisen hymyn

kysyin miten, miksi

hän sanoi, onnettomuus
kaverinsa oli juuri saanut ajokortin
amerikanraudan, kromikiiltoisen
- ihailivat elvistä -

ja erään kurvin takaa oli vastaan ajanut
auto heidän kaistallaan 
törmäyksen johdosta singahtivat ulos
ja - kaikki menehtyivät
myös vastaanajaneen auton kuljettaja
jolla oli ollut veressään runsaat promillet

otin häntä kädestä ja puristin
en muuta osannut

nousimme molemmat ehtiäksemme busseihimme

hänen ryhtinsä oli hieman parempi
- minun olkapääni, astetta alempana






 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Mun pääsi itku...

Surussaan niin kaunis runo.
realismi nousee runokuvauksellasi lämpimäksi yhteydeksi ihmisten kesken, hienovaraiseksi läsnäoloksi, sanoitta paljon puhuvaa, vaikuttavan taidokasta
 
Taidokkasti luot kuvan ja hetken
Pääsi itku täältäkin. Todella riipaiseva, kaunis runosi!
Todella koskettava teos. Ihminen ihmiselle, muuta ei tarvita.
Koskettavaa, syvästi 
♡ 
Loistavaa kerrontaa, kuin ote jostakin hyvästä kirjasta <3 
Tämä runo riipaisee todella syvältä.
Taidokkaan herkkää kuvausta ilmeitä, eleitä, asentoja myöten. 
Hetki jolloin  tarinat kohtaavat ohimennen. 

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot