odottaessa tapahtunutta, joskus, jossain

tapasin hänet
linja-autoaseman odotushallissa

epämukavat puupenkit, kellervät seinät
ilmassa pestyn betonilattian pistävä lemu
vielä tyhjentämättömissä roskiksissa 
nakkipiirakoiden sinappiset paperit
kuin vauvan vaipat
neonin sinervän valon heijastuessa kaari-ikkunoista
ja ohikävelijöiden askeleitten kaikuessa kumeasti

hän istui siinä pienenä, hyvin pienen oloisesti
kysyi minne olen matkalla, mitä odotan
kerroin yliolkaisesti
en niin osannut vieraalle puhua

hän kohotti katseensa ja kertoi menevänsä
ainoan lapsensa hautajaisiin -
suru pusertui kyyneleiksi -
suru myös selitti olemuksen
alistuneen nöyryyden,
kuin orjajonossa 
raipaniskuja juuri saaneen ihmispolon
elämän arkuuden

kerroin osanottoni 
ja hän kaivoi käsilaukustaan valokuvan
jotenkin hellin käsin
otin sen, yhtä paljon kuvaa rakastaen
katsoin nuorta miestä, tai hänen muistoaan
näin silmien suoran katseen kuvaajan kameraan
luottamuksen kuvan ottajaan
ja veitikkamaisen hymyn

kysyin miten, miksi

hän sanoi, onnettomuus
kaverinsa oli juuri saanut ajokortin
amerikanraudan, kromikiiltoisen
- ihailivat elvistä -

ja erään kurvin takaa oli vastaan ajanut
auto heidän kaistallaan 
törmäyksen johdosta singahtivat ulos
ja - kaikki menehtyivät
myös vastaanajaneen auton kuljettaja
jolla oli ollut veressään runsaat promillet

otin häntä kädestä ja puristin
en muuta osannut

nousimme molemmat ehtiäksemme busseihimme

hänen ryhtinsä oli hieman parempi
- minun olkapääni, astetta alempana