tänään aivan kuin ennenkin
kuulen naurua iloisten ihmisten.
mietin vain: oissimpa yksi heistä
vaan seuraansa pääse en.
kaipaus luokse entisten ystävien
oon suuri mun sydämessäni.
kerran he pilkaten minut jälkeensä jätti.
yksi kerrallaan riipi mun sieluani.
katkerana päivästä toiseen
itseni ulkopuoliseksi tunnen.
itseäni halveksien itsesäälin tietä
aamusta alkaen iltaan kuljen.
josko oon yksi harvoista
jotka koskaan ei onnea saa.
tai jos vaikka kerrankin
minuakin joku rakastaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
