Nimetön

Voimaantunut meni jo
Hetki on ohi
Nyt on hiekka valunut
Tämäkin on menneisyyttä

Olen halvaantunut
Seinäni kaatuvat
Enkä jaksa ottaa kiinni
Antaa tulla vaan

Ruskeat silmät tapittaa
Eivät ymmärrä tuskaa
Ihmisen murtuneen
Toivoa saa silitystä

En jaksa kannatella
Aikuisen elämää
Olen lapsi
Ottakaa minut syliin

Opettakaa katsomaan
Itseäni tässä nyt
Ei eteen ei taakse
Pelon väistämään

Pelkoa peiliin
Pelkoa kotioveen
Pelkoa töihin
Pelkoa hymyyn

Olen sisälläni
Tunteja kuluttavia elokuvia
Verhojen takaa hämärtyy
Elämä oikea kuhiseva

Tätä on masennus
Joka kerta vaikeampaa
Kavuta ylös täältä
Tahmeasta kehdosta