Tyhjät linnut lentävät taivaalla
ja vain minä näen ne.
Ne ovat mustia ja repaleisia
aivan kuten minäkin.
Kuulen naurua jota muut eivät kuule
näen värejä jotka kielletään muiden silmiltä.
Tiedän paljon, tunnen liikaa.
Syystuuli antautuu talvelle.
Ja minä seuraan perässä.
Hautaudun lumikinoksiin.
Ja itken.
Kuulen naurua jota muut eivät kuule
näen värejä jotka kielletään muiden silmiltä.
Tiedän paljon, tunnen liikaa.
Spiraalit kieputtavat painajaiseen.
Ja yhä uudestaan elän virheeni.
Tyhjät linnut putoavat taivaalta
ja vain minä näen ne.
Mustina ja repaleisina,
kuten minun mädäntynyt sieluni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Huima surullinen kuvaus
Vaikuttavaa. Tosi vaikuttavaa.
En voi kuin huokaista syvään,
ja todeta; tältä toisinaan tuntuu.
Osaat kirjoittaa!!
Ihmisyyden synkkä laulu runosi on, tyhjän tunteen täyttää lasittunut katse taivaasi kankaalle. Kiitos tästä.
Synkkä tunnetila jonka kuitenkin olet kirjoittanut todella hyvin...
onkohan tää nyt tarpeeksi synkkä?^^
ne omat tunnekoukerot erottaa usein muista, sitä himmenee omaan elämäänsä jota ei muille ole
musta tää on hyvä, vaikka ihan vähän kaikki tämä dramaattisuus naurattaakin