Voiko aina ihminen valita tietään
Joskus tarttuu elon korttiin synkkään
Onko voimaa raivata esteitä tieltään
On tarttunut kiinni pihkasta petäjään
Jonka juuret eivät irtoa paikaltaan
Eivätkö koskaan yllä siihen elämän kultaan
Haihtuvaa on hetkes tääl nuoruus
On se tämän kiihtyvän ajan kataluus
Kun viimein saa siit kiinni niin silloin jo ote irtoaa
Miettien illassa minne nää vuodet katoaa
Vaan jokainen elon hetki on lahja meille
Kerran jos toisenkin tääl eksyneille
Vaan jossain tuol on perusta tän korttitalon
Voi jokainen löytää itsestään elon valon
Tunteita laidasta laitaan kokee
Kohti kirkkautta polullaan kulkee
Mieli on aina niin arvaamaton
Solmin elämän kanssa kaksipäisen liiton
Onhan kaikilla meillä tavoite elämän humalaan
Niidenkin, jotka ei aina usko Jumalaan
Turhaan me täällä toisiamme tuomitaan
Katalasti parempaa kohti itseämme juonitaan
Jos elämä ottaakin niin kyllä se joskus antaakin
Silloin sen lautta meren pääl taas kantaakin
Haihtuvaa on hetkes tääl nuoruus
On se tämän kiihtyvän ajan kataluus
Kun viimein saa siit kiinni niin silloin jo ote irtoaa
Miettien illassa minne nää vuodet katoaa
Vaan jokainen elon hetki on lahja meille
Kerran jos toisenkin tääl eksyneille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut