Raivo, itku ja huuto.
Yksinäisyys ja epätoivo.
Aika loppuu, mikään ei riitä.
Sieluni hajoaa kaikesta siitä.
Tahdon toisaalle kokonaan...
Ja elämän, joka ahdistaa,
karkoitan itäisten korpien taa.
Muutan huudon ja syyttävät sanat
haukan huudoksi korkeuksiin.
Unohdan ihmisten kiukun ja vihan,
vaihdan sen myrskyyn ja salamointiin.
Tämä nukkainen matto allani
onkin kukkiva, vehreä nurmi.
Ja lattia – harmaa betoni,
sinisenharmaana välkkyvä joki.
Tahdon toisaalle kokonaan...
Ja elämän, joka ahdistaa,
karkoitan itäisten korpien taa.
Istun Rauhan Joen rannalla,
vihreällä nurmella.
Sateen, myrskyn rajalla...
Mieleni on turvassa.
En ole oikeassa maailmassa.
Olen paremmassa paikassa.
Ei pohjoisen ihmisiä, ei etelän vihaa.
Ei lännestä yhtäkään syyttävää sanaa.
Vain joki, nurmi, haukat ja minä.
Sekä ukkospilvi ja sateinen itä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanat eivät riitä edes kertomaan, kuinka
paljon runoistasi pidän. Niissä on jotain
selittämättömän mahtavaa.. Kiva, että
olet tullut "takaisin" tänne sivuille.
Kirjoittamalla päästään parempaan paikkaan,
kun maailma "puristaa"
KIITOS :)