Nuo punaiset, kosketukselle herkät, pehmeät...
Voihkaisun avain tippuu marmorilattialle kevyesti kolahtaen,
Upotan käteni hiuksiisi ja kuiskaan korvaasi:
”Tulet aina olemaan minun, marenkihuuleni...”
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| jastmii | Käpertynyt siili, joka huusi tuskissaan | 1.2.2009 | 2 | Runo |
| jastmii | Marenkihuulet | 1.2.2009 | 0 | Runo |
| jastmii | Menetys iski tajuntaan | 1.2.2009 | 2 | Runo |
| jastmii | Läheisen kuolema koskettaa. | 6.5.2008 | 5 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 17.7.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 29.6.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Siipien kahina | 29.6.2007 | 1 | Runo |
| jastmii | Hiusteni vallankumous | 29.6.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 19.3.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Just a dream | 18.3.2007 | 1 | Runo |