Hrrr..
Hengitin rahisevalla äänellä.
Tuntui, että ääneni lähti enkelten siipien lailla lentoon,
Matka tömähti kadun kulmaan
Ääni vaipui hiljaiseen henkäykseen.
Mikä oli tämä kylmä paikka,
jossa ei ollut mitään paikkaa missä elää,
mitään mitä voisi koskea.
Oli vain minä,
tyhjyys
yksi onnen haituva tarinoiden luomuksena.
Kuulen nyyhkäisyn,
epätoivoisen suruviestin,
joka huutaa ja huutaa
toivoo saavansa apua, mutta kukaan ei kuule. . .
Kuulen
uskon, jos sinä uskot
Narsissit kuolevat talvella
lohdutus: nehän kukkivat keväällä
Onko tämä ainut syy lohtuun?
Eikai...
Eihän ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
heh :D tämä oli muuten hyvä, mutta jos rivitystä parantais niin tulis vielä parempi! muuten sisällöltään runo oli mahtava :D