Piikikäs selkä,
ylöspäin kohonnut,
selkä on marmoroitunut aivan kuin pimeä laakso,
johon on piirretty verellä ihania sydämiä kukkuloiden juurelta.
TUSKA
anteeksiantamatonta
huudan
revin
syljen kivun pois
se ei katoa, mutta hivelee kylkeäni hetki hetkeltä
tulee lähemmäs; ”isä, älä anna minun kadota!”
Olen ikuisesti sinun: lupaan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| jastmii | Käpertynyt siili, joka huusi tuskissaan | 1.2.2009 | 2 | Runo |
| jastmii | Marenkihuulet | 1.2.2009 | 0 | Runo |
| jastmii | Menetys iski tajuntaan | 1.2.2009 | 2 | Runo |
| jastmii | Läheisen kuolema koskettaa. | 6.5.2008 | 5 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 17.7.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 29.6.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Siipien kahina | 29.6.2007 | 1 | Runo |
| jastmii | Hiusteni vallankumous | 29.6.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Nimetön | 19.3.2007 | 0 | Runo |
| jastmii | Just a dream | 18.3.2007 | 1 | Runo |
Kommentit
Vahva ja tuskaisa runo. Kuitenkin lopussa hieno, kaihoisa lupaus.
Vahva ja tuskaisa runo. Kuitenkin lopussa hieno, kaihoisa lupaus.