Kun sanot, ettet lähde mihinkään
ja lähdet kuitenkin,
en usko enää siihenkään,
että palaat aina takaisin.
Oon kyyninen kai,
usein kylmäkin
En tahtois olla tällainen,
näin etäinen.
Jos tää kaikki häviää
ja hetket yhdessä muuttuu
vain kaiuksi tyhjässä huoneessani,
hukun tähän hiljaisuuteen,
en saa päivistä kiinni,
syön vain jotta pysyisin jotenkin hengissä,
juon ajatukseni turruksiin.
Jos meet, oon koditon,
eksyksissä noilla kylmillä kaduilla
jotka kaikki näyttää aivan samalta
Kiskon sydämeni rippeitä mukana
Odotan vain, että tuut taas
ja kokoat sen uudestaan.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
