sinä murskasit sydämmein
julmasti sieluni särjit,
suuriksi sirpaleiksi jotka ripottelen kuuhun joka on niin kaunis.
oi, sina olit aurinkoni ja nyt olet poissa ja sieluni särkyy tuhansiksi sirpaleiksi.
Ma itken verta kun kaipaan sua koska sä olit mun ainoain
rakkaus on kuollu
miten mä voin uskoo enää rakkauteen kun se jätti mut
olen yksin ja musta tuntuu pahalta ja muhun sattuu.
olin tänään Koulussa ja näin
sut ja se
sattuu
se rakastan sua, sä olit mulle se oikea, mä kaiken sun vuokses tekisin ja
ma haluun sut yhä vaikka mun sydämmein särjit ja nyt
mun sydäntä pistelee kuin ruusun piikit
en koskaan ole enää ehjä koska olit mun aurinkoni
ja särjit mun sydämmein ja rakastan sua kuin Romeo Juliaa.
kukaan ei voi ymmärtää
mun kipua ja mun tus
kaa koska vain sä ymmärsit koska me oltiin molemmat niin kauniita
ja nyt sä oot poissa vaikka oli mun aurinkoni ja särjit mun
sydämeni niin et' ma itken ja sen auringon edessä on pilvet
ja ne pilvet on kuin silkkiä ja mun sielun harsot.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi