sisälleni sen kätken,
piilotan ja suojelen,
se on minulle niin paljon,
vaikka tiedän
että nyt elän vain vajaan elämän.
kun yritän pitää siitä huolta,
se raivostuu ja suurenee,
kun minä vihaan sitä,
se huulieni kautta minulle kauniisti hymyilee.
jos yritän päästä siitä eroon,
se takertuu ja tiukentaa otettaan,
jos tahdon pitää sen omanani,
en hyvää oloa silläkään saa.
ei koskaan hyvä,
aina haava yhtä syvä,
aina se satuttaa,
ei koskaan irrota otettaan.
Selite:
sen nimi on itseinho.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi