Hain katsettasi
istuin aina lähistölläsi
yritin hymyillä kasvoillesi
sinä katsoit muualle
et antanut hymyä minulle
puhuit vain muille
olisimpa kuullut mitä ajattelit
silloin kun istuit yksin ja katselit
pihalle. Toivoin että se olisin ollut minä
jota ajattelit.
saamatta vastakaikua
saamatta yhtäkään hymyä tai katsetta
päätin unohtaa.
mutta en vain pystynyt
muistelen sinua vieläkin.
Selite:
Pienestä ja lyhyestä hyvä aloittaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Unohtaminen on vaikeeta. Kiva runo.
oi, ihana :)