Puolikas

osa sieluani matkaa kaukana
osa sydäntäni on hukassa
osa mieltäni on kadonnut jonnekkin

sinistä
viileää
hahtuvaista
olematonta
olevaisuutta
valoa

seison pellon laidalla
olen olemassa
syksy
kevät
kesä
tuulee aina

hetken tunnen kokonaiseksi
pystyn näkemään
elämä on kasassa

kunnes se katoaa taas
sinistä
valoa
rauhaa
odotan seuraavaa kertaa

tahdon löytää itseni
vaikka pala palalta