Alussa oli Sana
Sana oli Jumalan luona
ja Sana oli Jumala
mutta eivät ole jumalia nämä nykypäivien sanat
Ja vain kotka voi katsoa aurinkoon
sokaistumatta,
mutta kuka meistä on kotka?
Silti he heristävät sanojensa hilpareita
kuin entisaikojen jumalat,
retoriikan tiilistä rakentavat muurejaan
joille vuodattaa väärinajattelijoiden veri
sillä vain sanoja on heille annettu
Tyhjiä sanoja,
jotta he puhuisivat
asiat selviksi
(kuten he itse sanovat)
tai selvyydet solmuiksi
(kuten muut sanovat)
joskin selkeiltä
näyttäviksi.
Sanoja, sanoja, sanoja
(näin lausui Hamlet
ja hän oli minua parempi puhetaidossa)
tyhjiä sanoja
kuinka nähdä niiden taakse
Mutta minä en ole kotka, vaikka tahtoisin
asettua kuilujen ylle
lentää
ja nähdä
Selite:
Runosarja jatkuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sanoja sanoja sanoja, oi niitä kauniita sanoja. Niitä löytyy ainakin tästä runosta.
Tämä mielestäni parempi kuin eka, jää paremmin mieleeni. Selkeämpi, mahtava. Ihastuttava alku.