Kun yö kietoo viittansa Karnakin harteille
ja ihmiset vetäytyvät majoihinsa,
šakaalit kokoontuvat laulamaan
kuunkajon hopeoimille raunioille.
Kuinka kauniisti kimaltaakaan Niilin pinta!
Rantakaisloja huojuttaa leuto tuuli
ja krokotiili solahtaa virtaan
kuun loistaessa Kuninkaiden laaksossa.
Kun erämaa vartioi laumojensa unta
ja hiljaisuus kietoutuu leiritulille,
šakaalit kohottavat kuoronsa
minareettien huutojen vaiettua.
Ensi vuonna Niili antaa jälleen lahjansa.
Silloin autiomaan kuolleesta pinnasta
orastaa jälleen valtaisa vehreys
erämaan lasten turvaksi ja iloksi.
Selite:
Tuli luettua erinäisiä Lähi-Itään sijoittuvia novelleja.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista ja hyvin kuvailevaa tekstiä - vain lopetus oli ainoa mistä en pitänyt, mutta muuten hienoa jälkeä :)