Katseessa huomisen toivo
sydämessä eilisen tuska
Porraskäytävässä nukutun yön jälkeen
herätys asukkaan
vihaiseen potkuun
"Kaikkialle nuokin nykyään tunkevat."
Vaivalla hankitut vaatteesi
lian ja mudan tahrimina
mutta se ei murtanut ylpeyttäsi.
Sinä tunsit liian syvästi, välitit liian paljon.
Puutarhassani
kiipesit varikseni pesälle
ja särjit sen munat ennen
kuin linnut kasvaisivat
tuhoamaan
Sinä tahdoit vain kodin
minä annoin sen sinulle
suin kosteat sulkasi, pikku linnunpoika
(Kukonpoika! jos vaimoltani kysytään
mutta häneltä ei kysytä, sillä
hän kuoli jo kansannousun alkaessa)
Siitä on viisi vuotta.
Nyt sinä olet avannut siipesi
(ja vahvat ja kauniit ne ovatkin)
etkä enää välitä
mutta minä välitän
jos kerran minun on kuoltava
saan ainakin tehdä sen
sinun kivääristäsi
katseessasi eilisen toivo
sydämessä huomisen tuska
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä kosketti. Hienoa runoilua ja mahtavaa kielenkäyttöä. Ihanasti olet koonnut harmonisen kokonaisuuden identtisten aloituksen ja lopetuksen väliin. Hieno runo. Suosikkeihin meni!