Istun ja tuijotan.
Huokaisen.
Vaihdan asentoa.
Katselen ympärilleni.
Odotan.
Olet myöhässä.
Se ei enää edes yllätä minua.
Silti huolestun.
Tulisit jo.
Onko matkalla sattunut jotakin?
Kännykkä piippaa.
Yksi uusi viesti.
"Sori tuun vähän myöhässä."
Nousen seisomaan.
Vaihdan painoa jalalta toiselle.
Yritän etsiä sinua katseellani.
Istun alas.
Suljen silmäni.
"Hei rakas, anteeksi että olen myöhässä."
Ja minä unohdan että olit myöhässä.
Se kuitenkin nakertaa mielessäni.
Anteeksi on sinulle niin helppo sana.
Yksi muiden joukossa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Säväytti tämä huomiosi, hieno runo