Kuolema ja Onni, suru ja ilo

Kuolema. Se tulee.
Mitä teet kun se saapu?
Hymyiletkö ystävällisesti?
Siitä se olisi varmasti iloinen,
sillä luulenpa, että ketään ei hymyile sen saapuessa.
Entä, jos se oinkin kuin pikkutyttö,
joka on tahtomattaan puettu suruun?
Surullisesti hymyillen hän tulee luoksesi,
mutta sinä vain katsot häntä kauhuissasi.
Hän on pukeutunut mustaan mekkoon
sekä mustaan suruverhoon.
Kyynelpilvi sataa kyyneliä,
seuraa häntä ainiaan.
Kyynelpilvi itkee ihmisten kyyneliä,
surun kyyneliä, ei lainkaan onnenkyyneliä.
Onni saapu luoksesi, hymyilee sievästi,
sinä vastaat hymyyn ystävällisesti.
Hän on pukeutunut kuin normaali pikkutyttö,
pinkkiin röyhelöhameeseen pinkkine sandaaleineen.
Hän hyppelehtii iloisesti, kun kuolema katselee kauempana.
Kuolema hymyilee surullista hymyään,
kuljettaen mukanaan kyynelpilveä.
Onni kuljettaa mukanaan iloisesti paistavaa aurinkoa.
Välillä onnenkin luona sataa, onnenkyyneliä.
Joku itkee onnesta, onnen päällä sataa onnenkyyneliä,
sateenkaari ilmestyy paikan päälle,
pilvi hohtaa valkoisuuttaan,
aurinko paistaa kirkkaana taivaalla.
Kuolema itkee ja musta kyynelpilvi vuodattaa kyyneliä.