dialogi

...Voi kauhistuksen häkkikana... :l
Ja yksikin sähkökitaristi riittää...

Heh.Tulimpä tästä paremmalle tuulelle heti:)

Tämä on kunnon pläjäys ilman selittelyjä ja kikkailuja!

Tämä on mainio. Äidin huoli kuvastuu hyvin, mutta samalla, patalaput käsissään, äiti hiukan hämillään ja haikeana muistaa omankin kapinavaiheensa.

Elämänmakuisesti kerropttu lyhyt episodi kuvaamassa kuilua ja kuilun yli leijuvaa välittämistä. Karua ja kaunista, tätä päivää.

Auts... Jokos provosoiva käytös niin nuorena herää. Jokseenkin ei käy kateeksi niitä joiden elämän realiteettejä opetettava on.

heh...kuin tuttua,nuorukaiset
kun tulee siihen ikään niin
ajattelematta päästävät suusta
mitä tahansa mutta äidin on
kaikki kestettävä,kyllä se ohi menee
tiedän minulla 5 kertaa kokemusta

pojat oli ennen poikia mutta hyvin näyttää tytötkin nykyään olevan tyttöjä...;))

Vai että tällänen dialogi :D

oih.

tällä erikoisella, ajattomalla arkipäiväsyydellään ponnahti suoraan suosikkeihini.

piti kolomasti lukea peräjäläkeen. joka kerta se mielikuva senkuin syveni. mihinkä tämä maalima onkaan menossa..
ja jokkaisen tässä pittäisi kasvaa. oma sukupolvi mennee siinä rajalla, hieman horjahdellen oikean ja väärän rajoilla.

pari vuotta nuoremmat ovat jo pahasti tuuliajolla.

ja ne kaikki niitä nuoremmat.. voih.
eipä heillä ole ennää minkäännäköistä käsitystä normaalista ja normaalittomuudesta. kiitos media.
kiitos ihmisten odotukset.

ihminen on tyhmä elläin.

ja sie toit tämän kaiken niin tyynesti esille. nostan hattua, kiitän ja kumarran.
pitäkäämme mekin varamme.

Kerrassaan eriomainen runo, jonka dialogin kontrasti on kuin potku takapuoleen. Runossa näkyy lapsen uhma ja nykyajan nuorten liian aikainen aikuisuuden tavoittelu ja vastapainona äidin rakkaus ja pelko lapsensa puolesta. Näissä tilanteissa aikuisilta tarvitaan todellista pelisilmää kasvatuksessa. Tällä äidillä sitä pelisilmää näyttää olevan.

Niinpä justiinsa. Tässä on elämän makua. Pienikin ihminen on joskus suuri ja suuri taas pieni...Z*

hieno kuvaus arjesta

Upea dialogi. Pidän kyynisistä teksteista.
Samalla huvittava, kun puhutaan vakavasta kasvamisesta.

totta, elämänmatkalla monenlaisia tuulia päiviä sanomisia, dialogisi on mainiolla tavalla kerrottu, pidän, mahtava kokonaisuus, hieno, olen todella iloinen että kirjoitit ja sain lukea tämän, vaikka aihe onkin hieman arkaluontoinen, siltikin

pidin tästä.

Ensimmäinen runosi, minkä luin ja menit suosikkeihin.

Tästä aiheesta pitäisi kirjottaa enemmän runoja, tehdä dokumentteja ja muuttaa asioita. Vaikuttavaa.

Tuli mieleen, että mulla oli opiskelija-assistenttina alemmille vuosikursseille eräs kahdenkymmenen vuoden kokemuksen omaava, jolla oli vähän vastaava staili pari vuotta sitten. Miesvaltaisella alallamme laboratoriotöissä oli vähän aiotuilla opiskelijoilla vaikeuksia keskittyä, joskin läsnäoloprosentti ko. labroissa oli huikea.