Minä nauran joukossa
nostan maljan
siinä
missä muutkin
ja juon
salaisuudenkarvaista viiniä.
Minä nauran joukossa,
mutta sydämeni itkee kunnes ei jaksa enää,
sillä lopulta
olen yksin.
Yksinäisyyden
rannaton,
pohjaton,
ääretön meri saartaa minut
peittää minut
hukuttaa mahtaviin tyrskyihin.
Mutta kun katson mietteliäitä silmiäsi
näen, että sinäkin olet sen nähnyt
että sinäkin
olet
yksinäinen.
Voiko kukaan
pelastaa
yksinäistä sielua
omalta vieraudeltaan?
Tämä syli on lämmin.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
