Kamikaze

Pohjaton sininen meri
ilmassa suola ja kalan lemu
Kerran iski tuuli yli Onnen kukkulan
ja rajusti murskasi
valtaajien laivat.

Astelen pitkin rantaa
ja maininkien seasta
poimin meren aarteen
posliininpalasen
– tyrskyjen hioman.

Siinäkö kaikki, mitä suuresta uhmasta jäi?

Tuulahdus käy yli vuoren ja kaupungin,
pörröttää kevyesti tukkaani
mutta kuulen kyllä sen kuiskauksen:
"Kerran olin jumalten tuuli".

Laivat vain pieniä pisteitä meren sylissä,
Nokonoshiman saarella tuoksuu mänty.

Ei sillä – julmempi tuulta on tämä maa.
Kuolin sen puolesta kauan sitten.