Elämä

Yksin nyt vaan
Metsässä, pimeässä vaellan
Varjot seuranain
Täällä ilma viilenee

Sormet pehmoiset
Auttajan
Ne viilenneet jo lie

Yksin vaan
Kuljetaan
Tietä elämän

Sidottuina
Polulle karulle
Ei taivasta näy
Silti vaan kuljetaan

Sinä siellä jossakin
Minua turvaat kai,
luulet niin.

Silti yksin vaan
Kuljetaan
Tietä elämän

Kosteikossa koivikon,
kartanossa kuilujen
Aina vaan jatketaan
Yhä uudestaan.

Vaikka kaadutaan

Ei kaikuakaan
Kuulu askeliain
seuraamaan

Yksin vaan
Kuljetaan
Tietä elämän