Veden lapsi

Laineiden liplatusta
alla tammen lehtiverhon
Enkelin siiven havina
taivaan kuiskausten alla.

Siinä heinikossa hiipi
kyyhky kaunein taivaiden
laulujansa lauloi
lapsi, pieni tyttönen.

Jokin silti yhä painoi
alas lapsen pään
murheen käärme katala
alkoi ryömimään.

Pieni lapsi luovuttaen
haukkui maailmaa.
Vielä hieman empien,
koski veteen varpaallaan.

Murhe lienee jokaisen,
pettymys taas tuo.
Kun yksi lapsi täällä taas
matkaa Isän luo.