Kaikki ihmiset ympärilläni,
kaikki värit,
kaikki sanat,
silti tunnen olevani jossain muualla,
jossain missä kukat ovat kauniita,
jossain missä täysikuu valaisee mustan hiekkarannan,
jossain missä kukaan ei ole yksin.
Silti tunnen olevani tyhjässä huoneessa,
aina uudestaan ja uudestaan,
kipu vihloo kehoani,
haluan juosta pois luoksesi,
en pysty,
ihmiset repivät pois elämäni viimeiset rippeet,
mutta vihdoin,
elämän jälkeen,
löydän paikan josta unelmoin,
sen paikan, jossa täysikuu valaisee mustan hiekkarannan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
