ja mun sisintäni ei tapeta

hiljaisuutta,,etäisiä katseita, oudon tuntuinen ilmapiiri
ei tämä ole hulluutta eikä pääni kuvitelmaa vaan kyllä tämä on todellisuutta.
tarvitsen sinua etkö kuule ja näe!
tarvitsen tukeasi, käsisäsi syliäsi SINUA
auta, olen vajonnut,
auta ,nosta minut ylös
kun mikään ei tunnu enää miltään, ai,,tältä se tuntuu
totean, ja nyt ymmärrän ihmisiä jotka lausuvat nuo sanat mitä niiden taakse todellisesti kätkeytyy.
tämä on kauheeta, kun joka solu huuta APUA,mutta kukaan ei kuule tai sinä et kuule.
pää on täynnä kaikkea, pää on täynnä valheita
pää on täynnä kipua ja ja tuntuu kuin se räjähtäisi pian.
otin sinut rinnalleni että tuettais toisiamme, annetta rakkautta molemmat, saataisiin elää yhdessä onnellisina ja lähellä toisiamme.
piettäisiin toisiamme lähellä, sylissä ,,annettaisiin toisillemme sitä nautintoa jonka saa tuntea kun alastomat rakastuneet vartalot kietoutuvat toisiinsa ja haluavat toisen tuntea mielihyvää ja samalla itsekkin saada sitä
mutta sinä vain pakenet ja pakenet,et ole aikuinen joka kohtaa virheitäsi ja tekojesi seurauksia, et ota vastuuta mistään muusta kuin omasta minästä ja piiloudut täysin kaikesta kätkeytymällä omaan sopukkaasi, omaan sisimpääsi
MINÄ TÄSSÄ TILASSA OLEN TÄYSIN SINUN TEKOJESI SEURAUSTA.
mutta vaikenet ja kipu jatkuu sisälläni et tunne mitään olet vain
mutta minä nousen ja tulen ylös tuskistani ,,en sinun ansiostasi sillä ethän edes kättäsi ojentanut et tuskaani kuunnellut etkä kyyneliäni jaksanut kattoa
ei se mitään, sillä olen taistelija ei minua paineta kuin hetkeksi alas
ei minua tönitä suohon kuin vähäiseksi ajaksi vaikka siellä olo tuntuu ikuisuudelta
ei minun sisintäni tapa yksikään maanpäällä kulkija olen selvinnyt ennenkin ja selviän tänäänkin

heräsin rakastamaan itseäni uudelleen
ajattelemaan omaa minääni
elämääni
olen samanlainen kuin muutkin en sen huonompi
olen kaunis ja hyvä sydäminen
miksi antaisin muiden ihmisten myrkyttää mieleni ja sieluni
ei en anna sitä tapahtua , ei muiden etovat iskut pysty minun persoonaani muuttamaan ja muokkaamaan
olen mitä olen ja kun omatuntoni on puhdas kelpaan tai en kelpaa ihan sama, mutta mua ei enää paineta
PERIKSI EN ANNA ENNENKUIN SYDÄNKÄYRÄ ON SUORA