kaivan kuoppaa itselleni
toivon sieltä löytäväni
uuden sielun syvimmän
sekä uuden elämän
vanhaan kunnon verivalaan
en menis luottamaan
se on vanhanaikaista
ystävyyden autokaista
vielä meitä palvelee
kuopastani ylös kömmin
vielä pienen tovin emmin
kuoppaani jäädä voisin
tänne kaiken rakkaan toisin
sohvan sekä öljylampun
poliisin vanhan kumipampun
millä tehdyt mustelmat
vieläkin mua koskevat
syytön sai selkäänsä
mutta kuoppani täyttyi
silkkaan paskaan peittyi
paskaan pienen pääni
se oli oma syyni
tässä poliisi oli maailma
joka mua vainoaa
Selite:
Jokun vanha renkutus, en muista mistä on idea lähteny.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
