Se päivä oli pitkä,
kylmä, mutta aurinkoinen.
Alkusyksyn aatto.
Linnutkin olivat hiljaa,
ainakin minun mielessäni.
338 km takaisin kotiin.
Takaisin alkuun.
Ja Loppuun.
Hiljaisuuteen.
Peiton alle pimeyteen.
Täällä kaikki on paikoillaan.
Kellot tikittää kuin ennenkin.
Kaapissa samat mukit.
Täällä isä oli sankari.
Opetti miten eletään.
Ja miten olla vahva.
Kuinka sytyttää tuli,
miten veistää pajupilli.
Miten vaihtaa rengas,
kuinka olla reilu.
Lähimetsäkin on hiljaa.
Tekee kai kunniaa.
Suurelle ihmiselle,
minun mestarille.
Se oli päivä,
jolloin isä lähti avaruuteen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jostain syystä kommenttisi purskauttaa kyyneleet silmiini joka kerta kun sen luen. Siinä se on tiivistettynä. Kauniina. Minulle se on kuin runo. Lohtu.