ikkunassa kuurankukka
kuin siniharmaat silmäsi
ja katse ihollani,
äänetön huuto
lopeta!
ruusunpunaa huulilla ja poskilla,
sinua varten minä haluan olla hyvä
ja olenkin
mutta näkemättä,
kuinka tapan
hiljalleen sen tytön,
jota joskus rakastin
itseni
ja pieninä osina
muretessani
kadotessani
hiipuessani unohdukseen
hukun aina enemmän
sinuun rakkaani.
Selite:
En osannut ennustaa, että tässä kävisi näin. Nyt voin enää vain kerätä palasiani ja toivoa voivani liimata kokoon sen, mitä joskus olin. Elämä - Minä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
