ehkä joskus opin unohtamaan,
sanoin
rakkauden valuessa hiljalleen,
loppumattomasti
hiekkana sormieni lomasta
ja kun pelko sai otteen --
puristi luisen kouransa
kiivaasti lyövän sydämeni ympärille ...
... minä todella
annoin itseni unohtaa
ja vaipua unohduksen untuvaiseen syliin.
Selite:
Keräsin palasia sieltä täältä ja kirjoitin pikaisen minuuttirunon, joka kertoo kuitenkin aidosta tunteesta. Elämä - yksinäisyys
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi