Tienvarsi kapea
luona risteyksen
jo pimeys laskeutuu
Lapsi yksinäinen
peloissaan kyyneleet
ne rinnan kastellut
Kättä lempeää odottaa
otetta omaansa tarttuvaa
Ja aika on lopuillaan
Yllä mielen viattoman
nyt varjo turtumuksen
kuin varkain vallan ottaa
Vuodet kuluneet
ne silmänsä kuivannut
vaan haavat syvät
ei koskaan arpeudu
Yhä lapsi odottaa
tuskaansa nää ei kukaan
Ja aika on lopuillaan
Syvällä sisimmän
vain kyynisyys elämään
nyt sydämen kylmentää
Hän ei koskaan saapunut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Dramaattinen, todella koskettava runo.
Kaunista lapsen viattomuutta.