En tarvitse ymmärrystä
en myötätuntoa turhaa
En kaipaa vapautta
en tukea pyyteetöntä
Sillä olen päästäni vialla
Niin minulle on kerrottu
Odotan vain hetkeä
sulkeakseni silmäni
Saadakseni hetken rauhaa
Ja silti katson ympärilleni
nähdäkseni sen vääryyden
Maailman täynnä vihaa
surua ja väkivaltaa
Voitko väittää
katseeni valehtelevan
Jos vaikeneminen on kultaa
en milloinkaan
tule olemaan vauras
Näetkö läpi sydämeni
Sitä valheesi
eivät koskaan turmele
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljon puhutteli runosi minua. Hyvin olet sanasi sovitellut. Osa olisi voinut olla kuin suoraan omista ajatuksistani. Pidin paljon!
tässä on paljon asioita ja tuntemuksia jotka on muutamien vuosien takaa liiankin tuttuja, muistoina ikäviä mutta menneitä. hyvä runo.