Katkeruuden kasvoillasi
sen roihun mukanas
kerran kotiisi kannoit
Ja nimeen koston
sä tekoon sokeaan
niin pyhästi vannoit
Mielesi synkkä
Myrkyttämä menneiden
vihan vuosikymmenten
Kätesi kiihkon tahraamat
rakkaidesi harteilla
Sä näitkö lainkaan
sydämestä viattoman
virtanaan verta
pois vuotavan
Ei voimaa rakkauden
Perintönä lapsillesi
vain viiltävimmän
tuskan annoit
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi